Taukojumppa voi pelastaa päivän, tai koko viikon!

Taukojumppa ei välttämättä näin himotreenaamisen aikakaudella tunnu kovin hyödylliseltä tai mediaseksikkäältä, mutta sitä ei kannattaisi aliarvioida. Pidin tässä kesällä sellaisen viiden viikon mittaisen treenitauon, johon mua inspiroi ajanpuutteen lisäksi myös mun keväällä aloittamani lantionpohjan fysioterapia. Sen ansioista aloin tajuamaan kuinka jumissa mun keho olikaan ja mikä parasta – oon myös oppinut löytämään rentouden ja muistanut pitkästä aikaa, kuinka hyvältä oma keho voikaan tuntua kun ei kokoajan kiristäkkään.Kuten jo kerroin, oon tänä kesänä istunut lähes joka viikonloppu vähintään 1000 km verran autossa ja parhaimmillaan yhtenä päivänä kymmenen tunnin verran. Kaiken sen istumisen jälkeen keho tuntuu poikkeukselta kankealta, raskaalta ja ennenkaikkea kireältä.

Istuminen onkin mulla ehkä se tehokkain tapa saada lonkankoukistajat juntturaan ja siten myös alaselän kipuilemaan. Pelkääjän paikalla istuessa voi onneksi tehdä samalla myös lantionpohjan rentoutusharjoituksia, jotka lievittää tilannetta jo hieman, mutta parasta on taukojumpat jotka saa veren virtaamaan ja pistää kuona-aineet liikkeelle.

Taukojumppa onkin mun mielestä vähintä, mitä jokaisen tulis päivän aikana tehdä! Istuit sitten päivät autossa tai toimistolla. Ja parasta on, että jo muutaman minuutin jälkeen keho kiittää! Sain kehonhuoltoon ohjeita fysioterapeutiltani Annakaisalta ja teen venytykset dynaamisina niin, että käyn läpi lonkankoukistajat, lähentäjät ja pakarat yläkropan kiertoliikkeiden kera kuten kuvistakin näette. Kuitenkin ylivoimaisesti paras liike on ollut joogastakin tuttu ”Happy Baby”,  joka avaa ihanasti lähentäjiä, koko takaketjua ja vapauttaa ihanasti alaselän painetta. Kokeilkaa! Ihastutte varmasti.

Säännöllinen kehonhuolto ja jumppailut, on auttaneet mulla vähentämään istumisen aiheuttamia kireyksiä ja kipuja – ja parantanut mun tuntemusta omasta kehostani. Myös lantionpohjan uusintamittauksissa mulla näkyi selkeästi istumisen aikaansaamat kireydet, mikä motivoi mua entisestään keskittymään rentouteen ja kehon huoltamiseen jatkuvan kehon kuluttamisen sijaan. Oon niin onnellinen, että löysin Annakaisan opastuksella mun lantionpohjan ja sen lihakset sillä ne on opettaneet mulle ihan älyttömän paljon mun kehosta.Sillä mä ainakin tykkään omastani paljon enemmän toimintakykyisenä, rentona, kevyenä ja liikkuvana kuin jumisena ja kireänä <3

Rennoin fiiliksin,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Nainen, laiminlyötkö tärkeimpiä lihaksiasi?

Oon viime kuukausina tehnyt uudenlaisen tutkimusmatkan oman kehoni kanssa. Aloitin nimittäin lantiopohjan fysioterapian yhteistyössä ihanan Annakaisan kanssa! Vaikkei millään tapaa tunnettukkan toisiamme entuudestaan, on Annakaisan kanssaan ollut todella mukava ja helppo olla – ja se jos mikä on mun mielestä tärkeää, kun kyseessä on näinkin intiimi (ja sitäkin tärkeämpi!) asia.Tää on itseasiassa aikailla ensimmäinen kerta, kun oon ikinä kiinnittänyt minkäänlaista tarkempaa huomiota mun lantionpohjaan. Eikä sen ”oireiluun” ole edes koskaan ajatellut voivansa liiemmin vaikuttaa, koska harvemmin sitä näin nuorena miettii, että lantionpohjassa ois mitään vikaa.. eikö ne jutut kuulu synnyttäneille ja hieman iäkkäimmille naisille?

Ehei! Myös meidän nuorten on pidettävä lantionpohjastamme hyvää huolta, vaikakkin vähän eri syistä mitä on totuttu ajattelemaan.En ollut varautunut tai valmistautunut tulevaan millään tapaa lantionpohjani kanssa, vaan halusin mennä fysioterapiaan juuri sellaisena kuin olen. Ja jo ensimmäisellä kerralla mun silmät avautuivat ihan uudella tavalla! Rehellisesti mä ehkä vähän yllätyin ja hämennyin. Mun lantionpohjani lihaksiston kuntoa nimittäin testattiin ja mittailtiin, minkä seurauksena ilmeni että mulla on hyvin tyypillinen nuoren, paljon liikkuvan nuoren naisen lantionpohja. Lihaksista siis löytyy hyvin voimaa, mutta ei lähes ollenkaan kykyä rentoutua.

Kääks.

Viime kuukaudet oonkin harjoitellut lantionpohjan rentouttamista treeniohjelman avulla, jonka Annakaisa mulle laati. Ja se on ollut ihan uskomattoman haastavaa. Oon istunut tennispallon päällä ja miettinyt, että miksei mitään tapahdu ja yrittäny uudestaan kerta toisensa jälkeen – kunnes oon onnistunut. Yleensä vaan kerran tai pari, mutta silti onnistunut! Lantionpohja on ollut myös ajatuksissa mukana ja se on saanut treeniä niin työpäivien lomassa kuin autonkin ratissa.Lantionpohjan lihaksien kunto vaikuttaa paljon laajemmin, mitä moni ajattelee – tai edes itsekkään aiemmin tajusin. Lantionpohjasta huolehtimalla voi mm. vaikuttaa virtsan- kuin ilmankarkailuun (treenaavilla etenkin paljon painetta vaativissa suorituksissa), positiivisesti seksielämään, päästä eroon alaselän kipuilusta ja parantaa oman kehon tukea sekä luonnolliseta asentoa.

Ne tekevät tiivistä yhteistyötä keskivartalon lihasten, pakaralihasten ja lonkan liikkuvuuteen vaikuttavien lihaksien kanssa. Itse yllätyin täysin, kuinka paljon lantionpohjan rentouttaminen ja lonkankoukistajien käsittely vaikutti mun juoksun ”potkuun”! Tuntui, kuin olisin saanut mun kauan kadoksissa olleen juoksun kimmoisuuden takaisin.

Oonkin alkanut ymmärtämään, että lantionpohjan lihaksisto on naisille yksi tärkeimmistä! Ja mitä parempaa huolta pidän niistä nyt, sitä paremmin ne tulee kestämään tulevien vuosien haasteet. Tän jännityksen löytäminen mun kehosta on saanut mut kaipaamaan yhä enemmän rentoutta ja oonkin ottanut viime kuukaudet tietoisesti hieman kevyemmin – ei sillä että olis vättämättä tarvinnut, vaan siksi koska se on tuntunut hyvältä.Vielä ei olla tehty uusintamittausta enkä tiedä, onko lantionpohjani olo oikeasti sen rentoutuneempi nyt kuin pari kuukautta sitten. Mutta sen ainakin tiedän, että sen eteen haluan tehdä töitä sillä oon tajunnut kuinka iso rooli lantionpohjan lihaksistolla on mun jokapäiväiseen elämään. Niin toimistolla istuskeluun kuin siihen treenaamisenkin 😉

Yhden selvän merkin oon kuitenkin huomannut, jonka perusteella väittäisin että jotakin on tapahtunut. Mä nimittäin oon alkanut taas itkemään! Ja voi että se on ollut ihanaa. Tätä samaa ”selittämätöntä itkua” on tapahtunut aina ennenkin, kun mun lantionseutu on alkanut rentoutumaan – on kyse sitten ollut joogasta, energiahoidosta tai syvärentoutuksesta. Monesti kuuleekin puhuttavan, kuinka naiset varastoi tunteitaan lantion seudulle enkä mä taida olla tän suhteen poikkeus.

Miten on, pidätkö sä sun lantionpohjasta huolta? Tai ajattelitko alkaa pitämään? 😉

Inspiroituneena,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto