Se kamalan rakas luppakorva

Nykyään aina, kun kysyn teiltä postaustoiveita te haluatte kuulla Ismosta. Samalla toki huomaan, että kaikkia koirajutut ei kiinnosta, joten jos sä kuulut niihin niin sitten sun kannattaa jättää tämä postaus lukematta ja siirtyä suosiolla seuraavan pariin.. 😉

Ismo täyttää tässä kuussa vuoden ja on ihan uskomatonta ajatella, miten nopeasti aika on kulunut. Mietin edelleen päivittäin, miten onnekas mä oikein oonkaan kun Ismo on just mun koira. Ismo on omalla tavallaan mulle just täydellinen ja kenenkään muun on vaikea tajuta, miten rakas ja tärkeä se mulle on.

Mun sydän sulaa aina, kun se tuijottelee mua valloitavilla spanielisilmillään.

Meidän arki on aika tavallista ja mutkatonta, mitä nyt Ismo tykkäis ihan hirveästi kaikista joten remmilenkkeily tuottaa välillä päänvaivaa… Varsinkin kun muiden koirien lisäksi meidän nurkilla pyörii paljon jäniksiä, lintuja ja näin syksyisin lenteleviä lehtiä. Ja ne kaikki on nuoren spanielin mielestä ihan maailman parhaita juttuja 😉

Allekirjoittaneen hermot on siis välillä vähän koetuksella, mutta pitkäjänteisellä koulutuksella Ismokin varmasti oppii vielä hillitsemään itsensä. Ainakin toivon niin 😀Läpi kesän me ollaan oltu tosi aktiivisia ja kierrettiinkin tosi paljon näyttelyissä, joista Ismolla on nyt tuloksena kaksi ROPia, kaksi VSPtä, viisi SERTiä, neljä vara-SERTIä sekä yksi vara-SERT Ruotsista ja junnu-SERT Virosta kera Baltian Juniorivoittaja -tittelin! Te keille nuo termit on täyttä hepreaa niin voin suomentaa, että Ismo on aloittanut uransa aivan superhienosti ja oon siitä äärettömän ylpeä.

Näyttelytouhujen lisäksi ollaan vietetty paljon aikaa metässä ja harjoiteltu rodulle ominaisia metsästysjuttuja, etenkin verijälkeä. Viime viikolla käytiinkin sitten spanieleiden taipumuskokeissa, joissa arvioidaan juurikin näitä rodunomaisia käyttöominaisuuksia. Oli aivan mahtava seurata oman koiran työskentelyä ja meidän iloksi Ismo läpäisi kokeen ihan heittämällä! On se vaan niin hieno <3

Nyt syksyllä me jatketaan kesällä aloitettua agilityharrastusta. Se on niin hauska laji ja meille molemmille täyttä ”aivot narikkaan” -puuhaa! Ismo rakastaa vauhtia ja mä taas nautin, kun koiralla on hauskaa – ja kiroan mielessäni, kun en millään meinaa oppia ohjauskuvioita ja hidastan koiran suorituksia omalla osaamattomuudellani. Hahha! Ainakin nyt oon sitä mieltä, että me ei koskaan aiota kisata, mutta voihan se olla että me yllätetään vielä.. 🙂Ismon lisäksihän meillä asuu myös toinen koira, mun kämppiksen ihana Mette, joten elämää ei meidän talosta puutu 🙂 Nyt kun oon pari päivää sairastanut kotona niin on ollut ihana parannella vointiaan koirat kyljessä nukkuen – se on hauska, miten ne tajuaa että nyt ei oo kaikki kunnossa ja osaa ottaa vähän rauhallisemmin itsekkin.

Kyllä mä vaan sanon, että mun elämä ois niin paljon tylsempää ilman Ismoa ja ylipäätään tätä kaikkea kivaa, mitä se on mukanaan mun elämään tuonut. Kuten ystäviä, harrastuksia ja kivoja reissuja – joista suurin osa on onneksi vielä edessäpäin <3

Sydän sulana,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Överiksi meni

Joko täysillä tai ei sitten ollenkaan, se on ollut mun tyyli jo niin kauan kuin muistan. Kohtuus onkin ollut mulle vaikea käsite sisäistää ja mun intohimoinen luonne ja tapa toteuttaa itseäni ei oo tehneet sitä yhtään helpommaksi, vaan ehkä päinvastoin.. Ehkä myös sen takia blogi oli hiljaa koko heinäkuun, koska tiesin että ennättäisin kirjoittamaan vain silloin tällöin – eli en lainkaan tarpeeksi omiin toiveisiini nähden.Kohtuuden opettelu onkin ollut haastavaa ja joissain elämän osa-alueilla onnistun siinä jo mielestäni tosi hyvin! Johtunee ehkä siitä, että itsestään on vaikea antaa 100% ihan kaikelle ja sen vuoksi myös mä oon joutunut tekemään valintoja, joskus vaikeitakin sellaisia.

Oonkin jo oppinut, että herkutella voi silloin tällöin ilman että koko terveellinen elämäntyyli tuntuisi turhalta ja että kahdeksan tuntia päivässä on aivan sopiva määrä töitä tehtäväksi, vaikka pystyisin helpostikkin tekemään neljätoista. Nyt kun nää kirjoittaa auki niin ne tuntuu aivan itsestäänselvyyksiltä, mutta mä tiedän monien kamppailevan noiden ajatuksien kanssa edelleenkin, päivittäin.

En tiedä oonko aivan väärässä, mutta musta tuntuu ettei kaikkea voi saada jos kaiken tekee täysillä. Jos taas opettelisi nauttimaan kohtuudesta niin myös kaiken saaminen helpottuisi.. ymmärrättekö?Mun tämä kesä on tästä mun överöinnistä loistava esimerkki, sillä mä innostuksissani vedin hommat todellakin överiksi. Mulla ei nimittäin oo ollut juhannuksen jälkeen yhtään aamua ilman, että mun tarvisi nousta herätyskellon soittoon.. Ja se alkaa tuntua raskaalta, vaikka syypää siihen onkin mun rakas harrastus.

Rakas harrastus, jonka parissa oon viettänyt kahden viime kuukauden aikana kaikki viikonloput paitsi juhannuksen. Siiis j-o-k-a-i-s-e-n! Ja kun näihin jokaiseen harrastusviikonloppuun on kuulunut vähintään 1000 km autossa istumista, niin voitte uskoa että vaikka koko hommasta onkin ihan fiiliksissä niin kyllä se vaan vie voimat. Ihan keneltä vaan.Kuuden vuoden tauon jälkeen päätin siis ottaa yhdessä kesässä kiinni kaiken, mistä olen vuosien varrella jäänyt paitsi. Hah! Kannattiko? No kyllä kannatti. En kadu yhtään, sillä vaikka kesä on ollut rankka niin onhan se ollut myös ihan älyttömän antoisa ja mieleenpainuva. Ja kaikenlisäksi opin tästä taas jotain – sillä en aio enää koskaan tehdä samaa.

Tästä kesästä inspiroituneena aion taas opetella jotain uutta. Aion opetella toteuttamaan itseäni kohtuudella, aivan kuten olen oppinut herkuttelemaan ja tekemään töitäkin! Haluan oppia nauttimaan kohtuudesta, vaikka tiedänkin että se tulee olemaan haastavaa, kun on aina tehnyt kaiken ihan täysillä. Järjellä ajateltuna mä tiedän sen olevan mulle parasta, mutta vanhat opitut tavat ja ajatukset mun pään sisällä taistelee vielä vähän mua vastaan.

Lupaan olla sinnikäs ja harjoitella, kohtuudella tietysti, ja jos keksin salaisuuden niin lupaan kertoa sen myös teillekkin. Ja kohtuullisen harrastamisen ohella pyrin antamaan aikaa myös muille jutuille joista niin kovasti nautin, kuten kirjoittamiselle, treenaamiselle ja tietysti mun ystäville.

Kiva olla täällä takaisin, toivottavasti teillä on ollut ihana heinäkuu!

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto