Energisempi, onnellisempi, kärsivällisempi

Ismo on asunut mun luona nyt kolme viikkoa ja musta tuntuu, etten oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Oikeasti. Niin se vaan yks pieni jatkuvasti häntäänsä heiluttava karvakorva voi mullistaa yhden ihmisen maailman <3

Toki mun onnentunteeseen vaikuttaa varmasti myös Ismon myötä tasaantunut päivärytmi ja muuten keveämmältä tuntuva arki. Mun on pakko myöntää, että oon viime vuosien suorituskuplassa antanut työn teolle aivan liian ison arvon ja sen vuoksi oonkin herkästi ottanut harteilleni muille kuuluvia hommia ihan vaan siksi, koska olen voinut (ja halunnut) auttaa.

Nyt kun Ismo on tullut kotiin ei työ ole mulle enää ykkösprioriteetti. En enää vahingossa unohdu töihin, vaan työpäivän päätteeksi lähden innolla kotiin jossa mua ollaan ilolla vastassa. Musta tuntuu, että sen vuoksi oon myös töissäni tehokkaampi ja paremmalla tuulella, mikä on ihan superia koska mulla on niin kiva työ ja huiput työkaverit 🙂

Okei. Mä olen siis onnellisempi kuin aikoihin ja mun kämppiskin totesi, että mä olen nykyään paljon energisempi – ja se on ihan totta! Mä eilen ihan oma-alotteisesti jopa siivosin kotona. Ja laitoin ruokaa. Ja leivoin raakakakun. En siis viettänyt suurinta osaa viikonlopusta sängyn pohjalla selviten univeloista sillä niitä ei enää oo! Kiitos stressittömämmän elämän.

Muita parhaita asioita koiran kanssa elämisessä:

♡ Koiran aito onnellisuus mitä pienemmistäkin jutuista ja se pyyteetöön rakkaus, mitä sillä on ihmistä kohtaan. Se saa unohtamaan kaikki pienet (ja vähän isommatkin) murheet.

♡ Tulee oltua paljon enemmän ulkona ja etenkin metsässä! Luonnon helmassa, kaikessa rauhassa ja täysillä mukana hetkessä (eikä kuten yksinään lenkkeillessä eli kavereiden kanssa puhelimessa juoruillessa, haha!).

♡ En pysty puhumaan Ismosta ilman, että hymyilen. Oon yrittänyt mutta se ei vaan onnistu.

♡ On ihan parasta mennä nukkumaan koira kainalossa, varsinkin silloin kun on kylmä.

♡ Ismoa kouluttaessa oon oppinut itse taas kärsivällisemmäksi ja vitsit sitä tunnetta, kun hommat alkaa sujumaan! Ja PSST… koira on helpompi kouluttaa kuin mies.

♡ .. samalla kun oon oppinut kärsivällisemmäksi, oon myös muistanut saman kärsivällisyyden omaan tekemiseeni. Vois kai sanoa, että suhtaudun itseenikin entistä lempeämmin?

♡ Koiran kanssa ulkoilessa ihmiset ottaa paljon enemmän kontaktia ja tulee juttelemaan. Ja se on kivaa!

♡ Koska koiran kotiutumisen myötä oma ”vapaa-aika”* on enemmän kortilla niin en voi enää mennä treenaamaan ihan milloin haluan. Niinpä treeneistä tulee otettua enemmän irti ja keskityttävä enemmän tekemiseen!

♡ .. * ja se vapaa-aika koirankin kanssa on niin antoisaa! On niin kivaa, kun arjessa on ystävien ja treenaamisen lisäksi jotain muutakin kivaa mitä harrastaa ja sellaista, josta molemmat nauttii ja siinä sivussa jopa oppiikin uutta 🙂

Niin, en vaihtais tätä kyllä mihinkään <3 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Ismo tuli taloon

Hei! Blogi on ollut nyt hereillä talviuniltaan kolme päivää ja tää on jo mun kolmas postaus! Ei taida jäädä kenellekkään epäselväksi, että mä oon vähän innoissani?! 😀

Keltään joka seuraa mua muualla somessa, kuten Facebookissa tai Instagramissa, ei varmastikkaan oo jäänyt huomaamatta että oon saanut uuden perheenjäsenen! Hän on koiravauva Ismo, rodultaan walesinspringerspaniei ja iältään reippaat 15 viikkoa.

Ja mä olen aivan onnesta soikeana <3

Muistatteko kun eilen kerroin, että uskon kaiken tapahtuvan tarkoituksella? Ismon saapuminen mun elämään on yksi juuri tälläisistä hauskoista tarinoista <3

Oon nimittäin haaveillut omasta koirasta varmaan siitä asti, kun mulla ei ole enää ollut koiria. Viimeisen vuoden ajan oon kuitenkin leikkinyt tulella ja miettinyt asiaa enemmän tosissani, nyt kun mulla ei ole enää ollut yhtään oikeaa estettä koiran hankkimiselle ja +/- listassa kaikki miinukset oli asioista, joista halusin muutenkin eroon.. Oikeastaan mä taisin vain odottaa, että se ”mun koira” sattuisi kohdalle.

Kun palasin joululomalta kotiin ilmoitin mun parhaalle ystävälle, että kun otan koiran on se uros ja sen nimi on Ismo. Ja kolmen päivän kuluttua tää samainen ystävä näytti puhelimensa ruudulta mulle kuvaa walesinspringerspanielin pennusta, joka etsi kotia – ja voitteko uskoa: sen nimi oli Ismo!! Se oli jotenkin aivan käsittämättömän uskomaton tilanne koska kaiken muun hyvän lisäksi olin aivan rakastunut mun ystävän koiraan, maailman suloisimpaan Metteen, joka oli saman rotuinen kuin Ismo.

Niinpä mä ajelin Turkuun katsomaan Ismoa ja neljän tunnin ihastelun ja paijauksen jälkeen tuo pieni spanieli oli sulattanut mun sydämen täysin reippaudellaan ja iloisuudellaan. Ajattelin vielä miettiväni hetken, mutta oikeasti tiesin jo ovella että palaisin takaisin hakemaan Ismon kotiin – ja niinhän siinä sitten kävikin <3

Ismo on mitä mainioin tyyppi ja meidän yhteiselo on lähtenyt käyntiin aivan loistavasti! Oon jatkuvasti kiitollinen sen mielettömästä luonteesta ja uskon vahvasti, että meillä tulee olemaan Ismon kanssa tulevaisuudessa hauskaa monissa harrastuskuvioissa 🙂

Ja mä lupaan, että vaikka oonkin ihan intopiukeena Ismosta niin tästä blogista ei tuu jatkossa mitään koirablogia… ainakaan kovin pahasti 😉 Kaikki koirien ystävät voi toki halutessaan alkaa seuraamaan Ismoa instagramissa @ismothespaniel <3

Kerran koiratyttö – aina koiratyttö,
Aino

PS. Jyväskyläläiset koirakaverit saa lähetellä Ismolle treffikutsuja! 


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto