7. Kehittymisen ja muutoksen ydin

Okei. Tällä viikolla oon puhunut paljon elämäntapamuutoksesta ja motivaatiosta, siihen miten sitä pidetään yllä ja miten vois olla hyvä tapa edetä asioiden suhteen. Tänään mun oli tarkoitus jakaa teille yksi helppo ”leffaeväs-resepti”, mutta koska onnistuneesti unohdin mun kameran toimistolle niin päätin jatkaa alkuviikosta alkaneella teemalla ja jatkaa hieman pohdintoja ja vinkkejä parhaan mahdollisen kehittymisen ja uuden oppimisen sekä sisäistämisen suhteen.

Ne kun on hirveän tärkeitä tekijöitä, jos miettii loppuelämän kantavaa uutta elämäntapaa 🙂

aino-tiikeri2 (1 of 1)

Oon ollut aina innokas oppimaan uutta ja kehittämään itseäni, ja nuorempana tähän luonteenpiirteeseen yhdistyi myös tietynlainen itsepäisyys – ehkä jopa kapeakatseisuus, jos asian niin haluaa ajatella. Tein asioita omalla tavallani ja mielestäni se tapa olikin usein se ainut oikea, kunnes todistin asiani itselle vääräksi. En edes jaksa laskea kuinka monta kertaa oon tajunnut tehneeni asiat päin honkia koska en halunnut ottaa muiden mielipiteitä tai neuvoja kuuleviin korviini..

Vuosien varrella oonkin oppinut kaikenlaista ”kantapään kautta” ja ne opit onkin olleet arvokkaita, ja jos ei muuta niin ainakin ne säilyvät hyvin mielessä. Kuitenkin ajan myötä oon oppinut yhden tärkeän asian mikä on nopeuttanut mun uuden oppimista ja kehittymistä niin opiskeluiden, töiden, ihmissuhteiden kuin treenienkin suhteen. Ja se on nöyryys. 

RunFest

Kuuntelemalla muita ja olemalla avoin erilaisille näkemyksille ja toimintatavoille voi oppia paljon uutta. Se uusi tieto voi täydentää omaa, jo ammattitaitoistakin osaamista, ja viedä tekemisen aivan uudelle tasolle. Samalla se voi tuoda ihmisiä myös lähemmäs toisiaan, auttaa meitä pohtimaan yhdessä ja keksimään ja ideoimaan aivan uusia juttuja – sellaisia joihin ei yksin edes pystyttäis!

Kukaan meistä ei koskaan ole valmis tai tiedä kaikesta kaikkea, joten ottamalla vastaan toisilta heidän osaamistaan sekä jakamalla omaansa eteenpäin voidaan luoda uutta ja muodostaa uusia, itsellemme toimivia toimintamalleja.

Parantaa kyykkytekniikkaa, kyseenalaistaa omia toimintamalleja, optimoida suorituskykyämme uudella tapaa.

Reissussa: yksin vai yhdessä?

Oman tekemisen ja kehittymisen lisäksi nöyrtyminen on opettanut ja kasvattanut mua eniten sosiaalisissa suhteissa ja työelämässä. On hienoa, jos ja kun pystyy pyytämään muilta apua. Tuntuu hyvältä uskaltaa päästää omasta epätietoisuudesta irti ja pyytää apua viisaammilta. Yksin voidaan päästä eteenpäin, mutta yhdessä voidaan rakentaa vielä jotain enemmän.

Suosittelen siis ottamaan nöyrästi vastaan sen mitä sulle annetaan sillä koskaan et tiedä, kuinka paljon apua siitä voi sulle tulevaisuudessa olla 🙂

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Puntarijärkytys

Eilenen oli mulle eräänlainen kasvun paikka. Mä nimittäin nousin puntarille ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen. Myönnän vältelleeni sitä jo pitkään sillä ensinnäkään mun suhde siihen ei oo aina ollut ihan terve enkä toisaalta oo pitkään aikaan pitänyt painokiloja millään tavalla merkittävinä..

 

Pelkkiä numeroita

Noustessani puntarille mulla oli hyvä fiilis itsestäni. Katsoin itseäni peilistä ja näin hymyilevän nuoren naisen, joka on tyytyväinen itseensä ja nauttii kropastaan, joka on pitkästä aikaa alkanut löytämään hukassa olleen tasapainon ja toimimaan niinkuin sen pitääkin. Olin onnellinen, onneksi. Mä nimittäin tiedän, että jos mun käsitys itsestäni ei ois näin myönteinen eilinen puntarille nousu ois voinut ollut kohtalokas.

Todellinen järkytys ei kuitenkaan tällä kertaa liittynyt puntarin osoittamaan lukemaan, vaikka se pienen alkujärkytyksen onnistui tietysti aiheuttamaan. Oikeasti mä järkytyin siitä, kuinka totuus johon olin vuosien ajan sokeasti uskonut ja minkä mukaan olin määritellyt itseni hajosi pirstaleiksi mun silmieni edessä. Mun paino ei näyttänyt sitä mun ihannelukemaa ja silti, siitäkin huolimatta, katsoessani peiliin näin sen saman onnellisen, itseensä tyytyväisen tyypin.

Olin vuosien ajan huijannut itseäni, että vain painamalla tietyn verran mä voisin olla tyytyväinen itseeni ja saavuttaa onnellisuuden. Se oli se mun ”sitten kun” ja vaikka pääsinkin aikoinani perille jäi olo tyhjäksi. Eilen todistin itselleni, että olin ollut pitkään väärässä ja musta tuntui kuin kivi ois tippunut mun sydämeltä. Painolla ei oo pitkään aikaan ollut merkitystä, mutta vihdoin sain selätettyä myös sen puntarimörön, joka silti onnistui kummittelemaan jossain mun mielen sopukoissa.

 

vainnumeroita-5bUrheiluliivit: Shock Absorber* / joogatrikoot: My Prema*

Puntarille noustessani menin oman mukavuusalueeni ulkopuolelle, mutta huomasin olleeni kipeästi sen tarpeessa. Mun piti kukistaa se mörkö lopullisesti. Samalla konkretisoin itselleni oman elopainon mitättömyyden mun oman terveen, energisen ja hyvän olon rinnalla.

Kilojen selvittäminen oli osa tulevia projekteja, joista tuutte kuulemaan myöhemmin lisää 🙂 Niiden pariin mä lähden turvallisin mielin sillä nyt mulle on päivän selvää, että mun tärkein voimavara ja työkalu on täydessä iskussa: nimittäin mun mieli sekä terve suhtautuminen omaan kehooni.

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

*Saatu yhteistyössä blogin kautta.