Kun jatkuva kutina ei jätä rauhaan

Tän postauksen kirjoittaminen ei oo ollut mulle helppoa, sillä mun on hankala myöntää kuinka hölmö ja naiivi oon ollut.  Mutta jokainen meistä kuitenkin on vain ihminen, erehtyvä sellainen.

Kaikki alkoi pienistä, kutiavista näpyistä peukalon taipeessa. Pikkuhiljaa ne pienet näpyt rupesivat kasvamaan ja niitä alkoi olemaan enemmän sormien välissä ja kämmenissä, ja ei aikaakaan kun osa näpyistä alkoi nesteytymään ja heräilin öisin siihen, että raavin itseäni vimmatusti.

Jo silloin tajusin, ettei nää näpyt voi johtua koirista kuten ensiksi olin ajatellut.Pikkuhiljaa näppyjä ja kutinaa alkoi esiintyä muuallakin. Kainaloissa, päänahassa, polvissa, kyynärpäissä, rinnoissa ja navan ympärillä.. Kutina yltyi aika hirveäksi ja kuten jo mainittu raavin itseäni myös öisin, puhumattakaan kuinka monesti päivän aikana yllättin itseni raapimasta näppyläistä ihoani.

Tää kutiaminen ja näppylöiden ilmestyminen ei kuitenkaan ollut jatkuvaa, vaan paheni aina aika-ajoin joiden seurauksena osasin paikantaa niiden syyn: gluteenin.Nyt moni teistä varmasti ihmettelee, että mistä oikein on kyse sillä mähän olen ollut vuosia gluteenittomalla ruokavaliolla. Vuosia sitten lääkäri totes mulle, että mulla on hyvin todennäköisesti keliakia sillä kaikki testit viittasi siihen – mutta koska mun suolisto oli niin tulehtunut ja huonossa kunnossa, ei diagnoosia voinut sanoa ihan 100% varmaksi. Jos olisin halunnut varman diagnoosin olisin joutunut syömään kaksi kuukautta gluteenia mihin en suostunut, sillä joka kerta gluteenia syötyäni seurauksena oli kamalat vatsakivut ja kuume.

Elin siis keliaakikkona vuosia, kunnes alkuvuodesta kävi pieni moka kun söin vahingossa ravintolassa ystäväni tavallisen annoksen ja ystävä puolestaan mun gluteenittoman. Tajuttuani virheen ahdistuin, sillä tiesin millainen tuska siitä seuraisi.. Paitsi, että tällä kertaa mitään oireita ei tullutkaan. Muistan ajatelleeni, että ehkä nyt kun mun suolisto oli vihdoin kunnossa, voisin syödä gluteenia..? Ehkä lääkärin epäilyksille oli paikkansa?

Ja mun on myönnettävä että tunsin silloin pientä helpotusta, sillä keliaakikkona gluteenin kanssa on oltava niin tarkka että se pakostakin rajoittaa ruokailua vaikka kuinka hienosti sen osaisikin toteuttaa.

Koska gluteeni ei oo muutenkaan mitenkään terveellistä, niin jatkoin pääosin hyväksi todetulla gluteenittomalla ruokavaliollani. Kunnes tuli kesä ja oltiin oikeastaan joka viikonloppu reissussa milloin missäkin… ja jokainen gluteenitonta ruokavaliota noudattava tietää, että tien päällä homma ei ole ihan niin helppoa. Joten kerran jos toisenkin nälkäisenä päädyin menemään sieltä mistä aita on matalin ja syömään jotain gluteenipitoista, kun toinen vaihtoehto olisi ollut pysyä nälässä. Enkä ajatellut sen nyt olevan niin vaarallista, koska enhän mä enää oireillut ja siten naiivina kuvittelin olevani terve.

Ja arvatenkin kesän aikana mun iho-oireet pahenivat.Tajuttuani asioiden yhteyden rupesin tarkkailemaan tilannetta ja en edes pahimmassa nälässänikään sortunut helppoihin vaihtoehtoihin. Ja se kannatti, sillä jo parin viikon jälkeen olin päässyt eroon näpyistä ja kutinasta! Tässä asiassa en olisi halunnut olla oikeassa, mutta testi vahvisti oman diagnoosini ihokeliakiasta, josta en ollut koskaan aiemmin kärsinyt.

Oli hassua, että kaikki entiset oireet oli poissa ja nyt mulla oli niiden tilalla kutina ja näpyt. Ehkä sen vuoksi mulla kestikin niin kauan myöntää asia itselleni.

Ihokeliakiahan on aivan yhtä haitallinen kuin ”tavallinenkin” keliakia, mutta vatsaoireita ei ole välttämättä ollenkaan – mutta se ei tarkoita, etteikö suolisto kuitenkin vaurioittuisi gluteenista. Ei siis ihmekkään, että olen ollut kesän jälkeen vähän väsynyt, apaattinen ja välillä huonolla tuulellakin.Tästä lähtien reissuille tulee siis varautua omin eväin ja illanistujaisissa pitää näpit erossa kaikesta, mikä sisältää tai edes saattaa sisältää gluteenia. Tai siis korjaan: ihan kaikkialla, kokoajan. Nyt kun kerkesin hetken elää vähän vapaammin ja pelottomammin gluteenin suhteen, tiedän että se tulee aluksi tuntumaan tosi vaikealta – mutta varmasti ajan myötä taas helpottaa.

Muutenhan homma on ihan helppoa, mutta sosiaalisissa tilanteissa mun pitää olla erityisen tarkkana. Ja mun on pakko myöntää, että oon sen verran kiltti että mun pitää oppia olemaan tuntematta syyllisyyttä siitä etten voi pistää suuhuni ihan mitä tahansa. Tiedän, että ajatus on tyhmä.

Tärkeintä kuitenkin on, että kutinalle ja näpyille löytyi syy ja jatkossa tuun voimaan taas entistä paremmin. Ainakin uskon ja toivon niin 🙂

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Nopea ja herkullinen arkiruoka

Täällä on palailtu arkeen aika rytinällä! Jotenkin tuntuu, että oma elämä ois ollut loman ajan jollain ”pausella” ja viimepäivät onkin mennyt sitten aikamoisella pikakelauksella asiat hoidellen ja häärien. Hahha! Onneksi aion viihtyä seuraavat kolme viikkoa ihan kotosalla, niin saan kierroksia laskettua ja nautittua ihan vaan olemisestakin arjen tohinan keskellä.

Kahden viikon ulkona syömisen & äitin jääkaapilla vietetyn viikonlopun jälkeen on ollut AIVAN IHANAA olla kotona, omassa keittiössä – tehdä niitä omia, just mun näköisiä ruokia ilman minkäänlaisia kompromisseja. Te jotka mut tunnette niin tiedätte, että tykkään hyvinkin yksinkertaisesta ja kasvispainotteisesta ruuasta eikä mun reseptien valmistus kestä yleensä puolta tuntia pidempään – useimmiten oon valmis jos vartissa!

Ravitseva pikaruoka onkin ihan parasta, varsinkin silloin kun oikeasti aikaa ei olis mihinkään ”ylimääräiseen” sillä faktahan on ettei koskaan – varsinkaan kiireen keskellä – kannata tinkiä ruoasta ja sen laadusta.

Muutaman raaka-aineen reseptit on myös siitä hyviä, että ne on vatsalle helpompia sulattaa. Aina ei siis tarvi hifistellä ja laittaa kaikkea samaan pataan, vaan pelkästään yksikin raaka-aine oikealla tavalla valmistettuna ja maustettuna voi olla kulinaristinen makuelämys! Tällä kertaa käytin hieman useampaa kasvista ja hain niihin hieman itäistä makumaailmaa, joka on ollu pitkään yks mun suosikeista – ja koska en oo pitkään aikaan jakanut teille mitään ihan tavallista arkiruokareseptiä, niin ajattelin että nyt ois korkea aika korjata tilanne 🙂

ITÄMAINEN KASVISHÄSSÄKKÄ
500g parsakaalta
500g kukkakaalta
yksi kesäkurpitsa
1/2 nippua kesäsipulia
ruukku korianteria
purkillinen valkoisia papuja
200g tofua
200 ml kookoskerman/ 4 rkl kookosmannaa
+ kookosöljyä, 1/2 tl kurkumaa, 1 tl juustokuminaa, suolaa
2 rkl ravintohiivahiutaleita

Sulata parsakaali ja kukkakaali. Tee kesäkurpitsasta pastaa spiraalileikkurilla ja kuutioi tofu. Laita paistinpannu kuumenemaan ja lisää siihen kookosöljy + mausteet, joita voit kuulottaa hetken aikaa. Lisää sitten tofu ja paista kuutiot rapeaksi. Laske hieman lämpötilaa ja lisää kesäkurpitsa ja pavut pannulle. Kun parsa- & kukkakaali ovat sulaneet lisää ne pannulle yhdessä kookoskerman/mannan kera ja lisää vielä lisää kurkumaa ja juustokuminaa sekä suolaa. Sekoita huolella ja anna hautua vielä viitisen minuuttia, minkä jälkeen sekoita vielä ravintohiivahiutaleet ennen tarjoilua, .

Monilla on hieman kielteinen suhtautuminen tofuun ja soijatuotteisiin enkä itsekkään suosittele niitä syötäväksi päivittäin. Luomulaatuista ja GMO-vapaasta soijasta valmistettua tofua voi kuitenkin nautiskella huoletta kerran-pari kuussa 🙂 Ja mitä uusimpiin tutkimuksiin on uskominen niin tofun demonisointi on osittain myös vedetty liiallisuuksiin – eikä kannata unohtaa, että paljon huonompiakin valintoja vois syömistensä suhteen tehdä 😉 Tietty sen voi halutessaan korvata jollain ihan muullakin.

Niin ja vielä sellainen juttu, että jos joku miettii mitä ihmettä on ravintohiivahiutaleet niin ne on erinomainen täydennys kasvisruokavalioon ravinteikkuutensa vuoksi! Mutta se ei ole kuitenkaan se pääsyy, vaan se on niiden ihanan pähkinäisen juustoinen maku joka kruunaa ruuan kuin ruuan <3 Oon käyttänyt niitä jo useamman vuoden, mutta olin tosi innoissani kun sain sitä nyt testiin Puhdas+:lta – ihan loistava täydennys heidän laadukkaaseen valikoimaan 🙂 Suosittelen testaamaan!

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa