Ensimmäiseksi huomautan, että tän tekstin ei oo tarkotus parjata ketään eikä kenenkään elämäntapoja, varsinkaan mun läheisten ihmisien. OIKEASTI mää rakastan mun kamuja, ne on ihan parhaita tyyppejä tällä maapallolla!! Oli vaan pakko purkaa vähän omia ajatuksia. Jokanen elää niinku tykkää, tärkeintä on että tekee sen niin, että on itse tyytyväinen 🙂

Meidän kaveriporukka ei oo mikään entinen mimmien futisjoukkue. Eikä mikään tanssijatyttöporukka. Me ollaan lähinnä kasauduttu aikoinaan yhteen alkoholin kautta. Siis toki niitä pidempiaikasia ystävyyssuhteita on siinä samasa, mutta alkoholi on yhdistänyt meitä tosi paljon. Siksi on ihan ymmärrettävää, että porukassa on jos jonkinlaista tallaajaa ja jokaisella omanlaisensa tyyli elää sekä omat elämäntavat.

Nyt, kun omat elämäntavat poikkeaa aika paljon entisestä, oon huomannu itsessäni hassuja juttuja. Mä en kehtaa myöntää aina kavereille, jos oon ollu lenkillä tai salilla – enkä varsinkaan jos maanantai-iltana meen mielummin jumppaan entä kantabaariin istuskelemaan ja juomaan kaljaa. Anteeksi. Mä aina viimeseen asti kiertelen ja välttelen niitä kysymyksiä ja etenkin niihin vastaamista. Mutta se kyllä oikeastaan riippuu vähän myös siitä kuka kysyy – niille, jotka itse elää sohvanpohjalla sipsejä syöden en oikeasti kehtaa kertoa totuutta. Oon ehkä saanut niin paljon tylyjä kommentteja ”terveysintoilusta”, että en jaksa kuunnella niitä enää. Ihanaa, kun ympärillä on niin paljon kannustavia ihmisiä 😀

Mä joudun perustelemaan, miksi en juo kaljaa. Mä saan se vesilasi kädessäni automaattisesti jonkun leiman otsaan, missä lukee ”LAMEASSSSS”. Pitäisö mun juoda kaljaa seuran vuoksi? Kyllä mä joskus juonkin muutaman, mutta musta se on vähän turhaa rahanmenoa. Mutta sekin on joidenkin mielestä huono syy olla juomatta.

Oikeesti mun läheisissä ei oo mitään vikaa. Tiedän, että ne sohvaperunat tuntee joka kerta piston sydämessään, kun treenaaminen tai elämäntavat mainitaan edes sivulauseessa, se koira älähtää johon kalikka kalahtaa?. Mutta miks mä tunnen vääryyttä siitä, että mulla on elämäntavat kohdillaan? Että tunnen olevani seä henkisesti ja fyysisesti tällähetkellä eniten tasapainossa, mitä oon koskaan ollut? Voisin jopa kuvailla itseäni onnelliseksi.
Ehkä mä pelkään, että en kuulu enää joukkoon? Ihan kamala ajatus!

En missään nimessä halua, että mun ystävät luulee, että pidän itseäni jotenkin niiden yläpuolella sen takia, että mä elän terveellisesti ja oon ylpeä mun elämäntavoista. Mun mielestä mä saan olla niistä ylpeä. Se ei silti tarkoita, että tuomitsisin muut, jotka ei elä samalla tavalla. Tottakai toivoisin, että mun läheiset pitäis itsestään hyvää huolta, mutta kaikille se ei vaan oo tärkeää. Ainakaan vielä 🙂

Mä välttelenki näitä puheenaiheita aikapaljon aina kun ollaan porukalla. Yleensä joudun nimittäin jonkinlaisen hyökkäyksen kohteeksi ja mua rupeaa ahdistamaan. Vihaan sitä kun joudun puolustelemaan itseäni. Enkä myös tykkää siitä, että mun rakkaat ei tajua omasta parastaan – vaikka oot ”hyvässä kunnossa” nyt, huonoilla elämäntavoilla et oo sitä enää vuosien päästä. Luojan kiitos voin tänne blogiin purkaa aina kaikkia mun ajatuksia, joita esimerkiksi opiskelu herättää, että ei tarvi kavereita kiusata niiillä 🙂

Nää on taas niitä juttuja, jotka oon voinu ihan hyvin kehitellä omassa päässäni. Mutta toisaalta, miten itse suhtautuisin, jos vaihtaisin paikkoja jonkun mun kaverin kanssa – istuisin kaljalla silloinkun se toinen juoksentelis pitkin joenrantaa? En ees tahdo tietää, en vaihtais siihen takaisin mistään hinnasta.

Onko kellään samanlaisia fiiliksiä? Vai oonko mä vaan tulossa hulluksi? 😀

Aino

2 vastausta artikkeliin “”

  1. Ihanan rehellinen teksti! Uskon myös suunnilleen tietäväni, mistä puhut. Joskus nuorempana tuli dokailtua ja paljon, mutta jossain vaiheessa treeni alkoi maistua enemmän kuin kalja. Osa vanhoista ”dokailukavereista” pysyi ystäväni, mutta tilalle tuli myös uusia omantyylisempiä ihmisiä. Oon huomannut, että yltiöpäisen treenaamisen lisäksi myös kasvissyönti on aihe, joka tuntuu ärsyttävän joitain ihmisiä. Ehkä siinä on tosiaan taustalla se harmitus itsestä: ”Toinen liikkuu eikä syö lihaa, näytän sen silmissä varmaan laiskalta tappajalta.”Sinuna puhuisin asiasta suoraan ystäviesi kanssa. Tsemppiä!

    • Kiitos kommentista:) Oot kyllä oikeassa tuossa kasvissyönnisäkin, sekin tuntuu ärsyttävän turhan monia – musta on hassua, miksi ihmiset luulee että jos itse elää jollain tavalla siinä automaattisesti tuomitsee kaiken muun. Joillekkin ystäville oon onneksi pystynyt asiasta mainitsemaan (ihan vaan siksikin, että haluan varmistaa etten oo ihan harhaluuloinen :D), mutta tiedän että osa ei varmaankaan suhtautuis keskusteluun ihan avoimin mielin – niiden kohdalla vaan toivon, että he joskus sopeutuisivat tilanteeseen :)Vaikka arvot on muuttunu, niin ihan sama tyyppihän mä kuitenkin edelleen oon 🙂 Ainakin suurimmilta osin!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta