Epäonninen syksy

Puolen vuoden kirjoitustauon aikana mulle kerkesi tapahtua yhtä ja toista – ja mukaan mahtui tietysti myös loukkaantuminen.

Kaikki alkoi, kun matkusti Islantiin syyskuun alussa. Jo heti ensimmäisinä reissupäivinä mun lonkka tuntui oudolta, mutta ajattelin sen johtuvan äkillisestä runsaasta istumisen määrästä ja uusista kengistäni. En siis todellakaan mistään vakavasta. Reissu sujui kuitenkin suhteellisen kivuitta, mutta oireilu jatkui palattuani kotiin ja mun kävely vaikeutui päivä päivältä.

Kun en enää treeneissä uskaltanut mennä raskaan kyykkytangon alle tiesin eikä tilanne parantunut lainkaan tiesin, että oli aika ottaa selvää mikä jalkaa oikeasti vaivasi. Päästessäni ortopedin vastaanotolle kävely sattui jo niin, että teki mieli itkeä. Lonkan epäiltiin olevan tulehtunut, joten lähdin vastaanotolta särkylääkeresepti yhdessä kourassa ja kaiken varalta lähete magneettikuvaan toisessa.

Vaikka tilanne ei särkylääkkeillä helpottunut, järkytyin silti magneettikuvien löydöksestä: mun reisiluun päässä oli rasitusmurtuma.

Itketti ja suututti niin paljon. Jo toinen jalkavamma parin vuoden sisään! Oikeastaan tää rasitusmurtuma oli mitä todennäköisemmin seurasta juuri aiemmasta vammasta ja sen aiheuttamasta asentovirheestä..  ja sen yhdistämisestä kovaan voimaharjoitteluun.

Parantumisprosessiin vaadittiin vain yksi hoitokeino ja se oli kolmen kuukauden lepo, jonka aikana en saanut rasittaa mun jalkoja. Siinähän mä en onnistunut ihan täysin, mutta onneksi jalka rupesi paranemaan tosi hyvää tahtia! Onneksi sain kuitenkin käydä treenaamassa yläkroppaa ja kolmen kuukauden aikana teinkin hyvällä tahdilla uusia ennätyksiä niin penkkipunnerruksessa kuin pystypunnerruksessakin. Ja taispa vatsalihaksetkin saada lisää voimaa 😉

Nyt kolmen kuukauden lepo on ohi ja nyt saan jo luvan kanssa taas kyykkäillä, juosta ja vetää maasta. Niiiiin kivaa! Treenimotivaatio on siis kohdallaan ja musta on tavallaan tosi kiva aloittaa ihan ”alusta” ja alkaa rakentamaan kuntoa hyvällä tekniikalla. Maltilla on kuitenkin aloitettava ja varmistettava vielä ammattilaisten käsittelyssä, että jalan asento on varmasti oikea – en nimittäin millään halua käydä enää läpi kolmatta jalkavammaa.

Että näin täällä. Loukkaantumisesta vahvempana selvinneenä ja innolla uusia treenihaasteita odotellessa – ja tälle vuodelle ainut tavoite treenien suhteen on pysyä ehjänä.

Mites teillä, ootteko pysyneet terveenä? Ja onko teillä jotain tavoitteita uudelle vuodelle treenien suhteen? 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Sunnuntain suosikki: Voittamisen anatomia

Mulla on aina välillä aikakausia, jolloin hurahdan kirjoihin – kuten juuri nyt. Oon aloittanut tämän vuoden puolella jo kolme kirjaa, joita oon lukenut aina vaihdellen fiiliksen mukaan. Poikkeuksellisesti mukana ei ole yhtään hömppäkirjaa, vaan kaikki niistä käsittelee hyvinvointia omalla tavallaan ja jokainen niistä on ihan älyttömän hyvä!

Jatkossa tänne siis ilmestyy kirja-arvostelu (ja suositus!) jos toinenkin 🙂

Yksi näistä alkuvuoden suosikeista on Oskari Saaren kirjoittama kirja Aki Hintsa – Voittamisen anatomia. Aloitin kyseisen kirjan lukemisen jo viime vuoden puolella, mutta silloin en kaiken härdellin keskellä päässyt kovin montaa kymmentä sivua pidemmälle. Olin kuitenkin kuullut kyseisestä kirjasta niin paljon hyvää, etten alkuvuodesta enää malttanut sen antaa pölyttyä kirjahyllyssä ja ahminkin reilut 300 sivua yllättävän nopeassa ajassa 🙂

Kirja tarjoaa lukijalleen inspiraatiota, tärkeitä ajatuksia ja herättelee miettimään asioita uudesta näkökulmasta. Se tarjoaa mielestäni helposti lähestyttävän ja selkokielisen käsityksen terveydestä ja hyvinvoinnista kooten yhteen kaikki tärkeät osa-alueet, ja tylsien faktojen sijaan kertoen ne mielenkiintoisten tarinoiden kautta ihmisläheisesti ja siten erittäin ymmärrettävästi.

Täydellisyyden sijasta pitäisi pyrkiä kohti tasapainoa ja perfektionismin sijasta kohti tarkoituksenmukaisuutta. Millainen panostus on järkevää tavoitteiden saavuttamiseksi? Millaista ruokavaliota kannattaa noudattaa? Miten paljon ja millaista liikuntaa olisi hyvä harrastaa? Se, mikä on tarkoituksenmukaista maratonin maailmanennätystä tavoittelevalle, olisi valtaosalle ihmisistä hulluutta ja energian tuhlaamista ja aiheuttaisi jopa fyysisiä vammoja.

Lukukokemus oli mulle hyvin lohdullinen ja voimaannuttava siinäkin mielessä, että se vastasi hyvin paljon omaa ajattelumaailmaani ja filosofiaani hyvinvoinnista. Samalla se myös sopivasti laski jalat maahan ja asetti järjen takaisin päähän näin alkuvuoden suuruudenhullutusten suhteen 😉

Suosittelen lämpimästi kirjaa jokaiselle huippu-urheilijasta kotiäiteihin ja vauvasta vaariin. Aki Hintsan näkemys hyvinvoinnista nimittäin oli juuri sellainen, jollaisena sen useamman meistä pitäisi nähdä.

Oletko lukenut kyseisen kirjan? Mitä tykkäsit?

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto