Hyvinvointia vai hifistelyä?

Musta on ollut ihana seurata vuosien ajan paraatipaikalta, miten hyvinvoinnista on tullut yhä useammalle ihmiselle entistä tärkeämpi ja kiinnostavampi asia – sellainen, johon halutaan panostaa. Jokaisella meillä on omat motiivimme pitää itsestämme hyvää huolta, jotka yleensä ohjaa meidän päivittäisiä valintoja ja määrittää meidän käsityksestämme hyvinvoinnista ja terveydestä.

Itseensä panostaminen ja itsestään huolta pitäminen on yksi parhaista sijoituksista mitä tehdä, se on varma.

Oman kiinnostuksen ja työnkin puolesta seuraan tietysti myös paljon hyvinvointiin liittyvää keskustelua ja oon myös tutustunut enemmän alan kaupalliseen puoleen. Tottakai on hyvä tarjota apua ja omaa osaamistaan muiden tueksi (tätähän teen itsekkin), mutta yhtä asiaa en ymmärrä. Milloin hyvinvoinnista on tullut hifistelyä? 

Musta tuntuu jotenkin täysin absurdilta, että ihmisiä joilla ei välttämättä ole mitään käsitystä terveellisestä ruokavaliosta tai siitä miltä tuntuu voida hyvin aletaan ohjeistamaan yhdestä ääripäästä toiseen. Oman kokemuksen perusteella suurin osa ihmisistä, jotka alkaa muuttamaan elämäntapojaan, hyötyy jo muutamasta pienestä muutoksesta – joita sitten ajan kuluessa lisätään aina tarpeen mukaan vieden tilannetta aina vaan parempaan suuntaan.

Terveelliset valinnat eivät ole vaikeita, vaan hyvin simppeleitä, mutta kaikki eivät tunnu opettavan ja ajattelevan samoin. Aivan kuin hifistelystä olisi tehty omanlaisensa trendi – siispä monesti helpolla ja normaalilla tavalla tehdyt muutokset voi tuntua ihmisistä ikään kuin huijaamiselta, kun ei tarvitsekkaan muuttaa koko ruokavaliota ja arkea kertaheitolla.

Mutta ne helpot ja normaalit muutokset on ne, jotka loppupeleissä kantaa pisimpään hedelmää.

Toki hifistelen välillä itsekkin ja monet mun bloginkin kirjoitukset voidaan laskea hifistely -kategoriaan. Ja hifistelyhän tarkoittaa meille kaikille eri asioita. Joillekkin jo mun puhdas ruokavalio, johon ei kuulu valkaistua vehnää tai sokeria eikä liiemmin maitotuotteitakaan, on sellainen. Hifistelylle nimittäin on oma paikkansa ja se on halu/tarve: halu parantaa unenlaatua, halu optimoida lihaskasvua, halu tehostaa keskittymiskykyä, halu elvyttää hormonitoimintaa.. ymmärrätte varmaan mun pointin.

Näitä ei kenenkään tarvitse tehdä voidakseen paremmin, mutta useimmiten ”nälkä kasvaa syödessä” ja saatuaan hyvän, omaa hyvinvointia tukevan pohjan arjelleen ja siten lisää energiaa, monet alkavat kiinnitämään huomiota myös näihin yksityiskohtiin. Ja sehän on ihan parasta! Kuka nyt ei haluaisi voida niin hyvin, kuin mahdollista? Varsinkin kun pienellä panostuksella saa niin paljon hyvää aikaan?

Mutta kuten jo sanoin, ollakseen järkevää hifistely vaatii hyvinvointia tukevan pohjan. Lähtökohdat on aina ne mitkä ratkaisee, kun lähdetään tekemään parempia valintoja. Toiselle se on annoskokojen muuttamista ja toiselle taas taukojumppaa, joillekkin puolestaan hetken treenilepo on parasta mitä voi itselleen tehdä. Tuskin se kuitenkaan kenellekkään on kymmentä eri purkkia ja purnukkaa, joiden avulla parin viikon päästä ollaan kuin uusia ihmisiä?

Syy miks tää aihe menee mulle jotenkin tunteisiin piilee varmaan siinä, että mun mielestä hyvinvoinnista pitäisi tehdä valtaväestölle entistä helpommin lähestyttävä asia. Niin, että kynnys uusien juttujen kokeiluun madaltuisi ja ihmisten uteliaisuus omaan hyvinvointiin kasvais entisestään – enkä päinvastoin välillä itsestäkin aivan ihmeellisiltä kuulostavien hullutuksien vuoksi.

Tottakai jokainen saa tehdä asiat omalla tavallaan, mutta tuntuu hassulta että asioista tehdään monimutkaisia ja vaikeasti lähestyttäviä. Monelle jopa resurssien puolesta mahdottomia toteuttaa, esimerkiksi rahallisesti. Sulle, joka mietit vaatiiko terveellinen elämäntapa paksua lompakkoa ja koko elämän kääntämistä ylösalaisin haluan sanoa yhden sanan ja se on EI.

Mitä mieltä sä oot? Onko hyvinvointi mennyt trendinä ”yli”?

Yksi inspiroivin esimerkki onnistuneesta elämäntapamuutoksesta on ehdottomasti Jenny, joka on kirjoittanut aiheesta paljon blogissaan. Eikö kuulostakkin ihanan yksinkertaiselta?! Sitä se nimittäin parhaimmillaan ja oikein tehtynä onkin. Jennyä pitkään seuranneena en voi kuin ihailla Jennyn rentoa otetta ja tietynlaista tavallisuutta tän kaiken suhteen – tulee ihan tosi motivoitunut olo, että vitsi mäkin pystyn mihin vaan!! 😀

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Energisempi, onnellisempi, kärsivällisempi

Ismo on asunut mun luona nyt kolme viikkoa ja musta tuntuu, etten oo pitkään aikaan ollut näin onnellinen. Oikeasti. Niin se vaan yks pieni jatkuvasti häntäänsä heiluttava karvakorva voi mullistaa yhden ihmisen maailman <3

Toki mun onnentunteeseen vaikuttaa varmasti myös Ismon myötä tasaantunut päivärytmi ja muuten keveämmältä tuntuva arki. Mun on pakko myöntää, että oon viime vuosien suorituskuplassa antanut työn teolle aivan liian ison arvon ja sen vuoksi oonkin herkästi ottanut harteilleni muille kuuluvia hommia ihan vaan siksi, koska olen voinut (ja halunnut) auttaa.

Nyt kun Ismo on tullut kotiin ei työ ole mulle enää ykkösprioriteetti. En enää vahingossa unohdu töihin, vaan työpäivän päätteeksi lähden innolla kotiin jossa mua ollaan ilolla vastassa. Musta tuntuu, että sen vuoksi oon myös töissäni tehokkaampi ja paremmalla tuulella, mikä on ihan superia koska mulla on niin kiva työ ja huiput työkaverit 🙂

Okei. Mä olen siis onnellisempi kuin aikoihin ja mun kämppiskin totesi, että mä olen nykyään paljon energisempi – ja se on ihan totta! Mä eilen ihan oma-alotteisesti jopa siivosin kotona. Ja laitoin ruokaa. Ja leivoin raakakakun. En siis viettänyt suurinta osaa viikonlopusta sängyn pohjalla selviten univeloista sillä niitä ei enää oo! Kiitos stressittömämmän elämän.

Muita parhaita asioita koiran kanssa elämisessä:

♡ Koiran aito onnellisuus mitä pienemmistäkin jutuista ja se pyyteetöön rakkaus, mitä sillä on ihmistä kohtaan. Se saa unohtamaan kaikki pienet (ja vähän isommatkin) murheet.

♡ Tulee oltua paljon enemmän ulkona ja etenkin metsässä! Luonnon helmassa, kaikessa rauhassa ja täysillä mukana hetkessä (eikä kuten yksinään lenkkeillessä eli kavereiden kanssa puhelimessa juoruillessa, haha!).

♡ En pysty puhumaan Ismosta ilman, että hymyilen. Oon yrittänyt mutta se ei vaan onnistu.

♡ On ihan parasta mennä nukkumaan koira kainalossa, varsinkin silloin kun on kylmä.

♡ Ismoa kouluttaessa oon oppinut itse taas kärsivällisemmäksi ja vitsit sitä tunnetta, kun hommat alkaa sujumaan! Ja PSST… koira on helpompi kouluttaa kuin mies.

♡ .. samalla kun oon oppinut kärsivällisemmäksi, oon myös muistanut saman kärsivällisyyden omaan tekemiseeni. Vois kai sanoa, että suhtaudun itseenikin entistä lempeämmin?

♡ Koiran kanssa ulkoilessa ihmiset ottaa paljon enemmän kontaktia ja tulee juttelemaan. Ja se on kivaa!

♡ Koska koiran kotiutumisen myötä oma ”vapaa-aika”* on enemmän kortilla niin en voi enää mennä treenaamaan ihan milloin haluan. Niinpä treeneistä tulee otettua enemmän irti ja keskityttävä enemmän tekemiseen!

♡ .. * ja se vapaa-aika koirankin kanssa on niin antoisaa! On niin kivaa, kun arjessa on ystävien ja treenaamisen lisäksi jotain muutakin kivaa mitä harrastaa ja sellaista, josta molemmat nauttii ja siinä sivussa jopa oppiikin uutta 🙂

Niin, en vaihtais tätä kyllä mihinkään <3 

Xoxo,
Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto