Lomalla virvoittunut

Oon jo vuosia tavoitellut elämää, josta en kaipaisi lomaa – ja onnekseni oonkin saanut elää sellaista! Mun työ on mulle rakas ja arki juuri sopivalla tavalla haastavaa, niin että se pysyy mielenkiintoisena ja onnistuu tyydyttämään mun menohalujani.

Mutta nyt. Ensimmäistä kertaa aikoihin mä olin oikeasti jokaista solua myöten rehellisesti loman tarpeessa. Vaikka heräsin aamulla aikaisin virkeänä ilman herätyskelloa, musta tuntui ettei mulla ollut voimia päästä sängystä ylös. Töiden ja treenien jälkeen kaikista eniten houkutteli mennä kotiin makoilemaan sänkyyn Netflixin kanssa – ja se on jotain, mitä en oo oikein koskaan osannut harrastaa. Tajusin että mun oli päästävä pois mun arjesta, mun rutiineista, kaikesta tutusta ja turvallisesta. Otettava kunnon irtiotto!

Ja sen mä tein. Lähdin Italiaan ja lomailin pitkästä aikaa sanan varsinaisessa merkityksessä. Tein kaikenlaisia juttuja joita en koskaan normaalisti tee ja ennenkaikkea otin rennosti, löhöilin, söin, nukuin, nautin, liikuin – milloin mitäkin tekikään mieli, ja välillä en tehnyt yhtään mitään. Vaikka reissailenkin aika paljon niin yleensä mulla on matkassa mukana läppäri, joka pitää mut tiiviisti kiinni mun arjessa ja työkuvioissa olinpa sitten missä tahansa päin maailmaa, paitsi nyt. Läppäri nimittäin odotti koko loman ajan kiltisti kotona!

Ja voi miten hyvältä tätä tuntuukaan nyt näpytellä. Oikeastaan jo parin päivän eron jälkeen rupesin salaa kaipaamaan kirjoittamista, mutta hillitsin itseni aina viimeiseen lomayöhön saakka jolloin en enää pystynyt hillitsemään itseäni vaan rustailin ajatuksia ylös puhelimen muistioon. Juttuja on siis tulossa, niitä teidän toivomiannekin, nyt kun mulla vihdoin tuntuu olevan puhtia kirjoittaa niitä puhtaaksi 😉

Koko kevään jatkunut väsymys tuntuukin nyt vihdoin kaikonneen, enkä vois olla onnellisempi! En tiedä mikä sai mut niin väsyneeksi kuin olin – oliko se kehon taistelua vesikauhua vastaan, henkistä ylikuormitusta vai monen tekijän summa? – mutta ainut millä siitä pääsin yli oli loma, sillä uskokaa tai älkää: yritin kyllä kaikkeni! Itseasiassa juuri ennen lähtöäni kävin yhdessä tutkimuksessa, jossa selvis muutamia mielenkiintoisia juttuja mun terveydentilasta ja niitä lähdenkin nyt seuraavaksi korjailemaan ja toivonkin, että niden avulla saan tän palapelin viimeisetkin palapelin koottua. Ainakin hetkeksi 😉 Niistä tuun kirjoittelemaan sitten ajallaan, jos koen sen tarpeelliseksi.

Mites teillä menee? Joko ootte lomailleet vai onko se vielä edessä? Mä suuntaan huomenna vielä viikonlopuksi pohjoiseen mun vanhempien luokse lataamaan akut ihan täyteen ja nauttimaan tästä Suomenkin kesästä, joka näyttää saapuneen mun poissaolon aikana <3

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Hengähdystauon paikka – ciao!

Oon kirjoittanut blogia kohta jo viiden vuoden ajan. Aika on kulunut kuin siivillä ja kuluneiden vuosien ajan oon postaillut aika tasaisesti noin viitisen kertaa viikossa, mikä tuntuu ihan hurjalta määrältä! Rakastan kirjoittamista ja musta on ihan mahtavaa, että mulla on mahdollisuus inspiroida teitä mun jutuillani. Iso kiitos siis teille jokaiselle sinne ruudun toiselle puolen <3

Viime aikoina mulla ei kuitenkaan oo enää ollut aikaa tai energiaa kirjoittamiseen, vaikka halua ois kyllä ollutkin. Sen sijaan että oisin istunut pari tuntia tietokoneen ääressä oon yleensä mielummin puuhastellut jotain kavereiden kanssa tai lähtenyt ulos. Jotenki hassusti samalla kun oon vähentänyt mun työtunteja (tai siis alkanut tekemään töitä normaalien ihmisten tapaan vain aamu kahdeksan ja iltapäivä neljän välillä) on työ myös alkanut tuntumaan raskaammalta. Mulla ois paljon sanottavaa, muttei enää samalla tapaa energiaa ilmaista itseäni ja se on tuntunut musta vähän kurjaa. Jollain tapaa aina välillä tuntuu, että oisin pettänyt teidät – mutta samaan aikaan uskon, että ymmärrätte missä mennään.

Siispä teinkin huojentavan päätöksen ja lupasin itselleni, että jätän tietokoneen kotiin maanantaina kun lähden vajaaksi kahdeksi viikoksi Italiaan – Toscanan auringon alle <3. Mä en oo viimeisen viiden vuoden aikana ollut varmaan yhtä päivää pidempään erossa mun koneesta eli oon tavallaan aina jollain tapaa vähän tehnyt töitä, joten ajatus ”oikeasta lomasta” ja täydelisestä irtiotosta tuntuu ihan älyttömän vapauttavalta. Inspiroivalta. Aivan kuin heti päätettyäni mun ois ollut pikkuisen helpompi hengittää.

Uskon, että heinäkuussa tuun palaamaan sekä blogin pariin että töihin rentoutuneena ja täysin uudella energialla. Molemmat jutut on mulle rakkaitta ja juuri siksi tää pieni tauko tekeekin hyvää – en nimittäin missään nimessä halua väsyä ja katkeroitua johonkin sellaiseen, mitä niin kovasti rakastan.

Ihanaa aurinkoista kesäkuuta ja Juhannusta teille jokaiselle, kuullaan taas pian <3

Allekirjoitus

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Kuva on kaunis löydös instagramista, @mattiamarasco.