Ryhtiä rankaan!

Eilen salilla mun fiilis kyllä nousi hyvästä superhypermegahyvään, kun eräs meidän salin asiakkaista, vanhempi rouvashenkilö, kysyi multa että olenko urheilija, kun mun treeni on niin hienoa katseltavaa? Kertoi, kuinka monesti on sivusta ihaillut mun asennetta ja tekemistä, erityisesti wall-sitit on kuulemma ihanaa katseltavaa – varmasti, kun hampaat irvessä niitä aina väännetään hien valuessa pitkin naamaa 😀 Tuli niiiiiin hyvä mieli 🙂

Kyllä sitä pienestä voikin tulla iloiseksi! Mun mielestä urheilijat kuitenkin hehkuu sellaista positiivista energiaa ja hyvinvointia ulospäin, ihanaa jos musta välittyy sellanen fiilis 🙂

Teidän kommentitkin kyllä piristää ihan hirveästi mun päiviä, kiitos niistä <3

Tänään oli vuorossa jalkarääkki! Mutta hoksasin kyllä, että päästän itseni aivan liian helpolla – uusi jalkaohjelma siis suunnitelmissa 😉 Mun yläkroppahan on kehittynyt hirveästi, mutta jalkojen kehitys junnaa vähän paikallaan..

Siinä sitten innostuttiin keskustelemaan treenaamisesta ja hyvinvoinnista – se on aina ihan parasta vaihtaa näkökulmia ja ajatuksia varsinkin sellaisen henkilön kanssa, jonka treenimotiivit ja tyylit eroaa täysin omista. Haluan kyllä itsekkin siinä iässä olla hyvässä kunnossa ja se onkin yksi tärkeimmistä syistä miksi haluan pitää itsestäni hyvää huolta jo tällähetkellä.

Mun kroppahan on myös tärkein mun työväline. Nyt kun oon fyysisesti parhaimmassa kunnossa mitä ikinä ja lihashuoltokin on kohdillaan on töissäkin yllättävän paljon mukavampaa – treenaaminen vaikuttaa siis elämään kokonaisvaltaisesti, ei ainoastaan siihen peilikuvaan 🙂

Peilikuvassa ehkä eniten miellyttää tällähetkellä se, kuinka paljon paremmin kannan itseni nykyään. Ryhti on mielestäni kaunein asuste, jonka nainen voi omistaa – valitettavasti se on vaan aika katoava ominaisuus nykyään, kun tehdään niin paljon töitä toimistoissa tai muuten epäergonomisesti. Mä olen itse työergonomiasta tosi tarkka – mun mielestä mikään työ ei ole sen arvoista, että sillä kannattaa oma kroppansa rikkoa.

Pitkin (työ)päivääkin kiinnitän huomiota ryhtiini ja asentooni – ojentelen niskaa, suoristan selkää ja pidän taukojumppia, lähinnä venyttelen yläkroppaa sillä mun työssäni sinne helposti syntyy lihaslukkoja – viime kesänä kun kävin hierojalla oli mun selkä aivan jumissa. Parastahan tässä on se, että viime talvena ja keväänä mun selkä oireili töissä viikottain – nyt ei töihin paluun jälkeen kertaakaan! Ja mun polvivaivatkin on kadonneet kesän jälkeen kokonaan 🙂

Suosittelen kyllä kaikille kokonaisvaltaista venyttelyä ja lihashuoltoa sekä taukojumppia varsinkin niille, jotka päivät istuu tietokoneen ääressä 🙂 Monesti venyttely jää yksipuoliseksi, sillä ylä- ja keskikropan lihakset harvoin tuntuvat siltä, että ne tarvii venyttelyä – toisin kuin jalat joiden lihasjumit tuntee heti! Ja sitten ihmetellään, että miksi päätä särkee päivästä toiseen. Pienellä vaivalla – parina iltana viikossa venyttelyllä – voi helpottaa omaa arkeaan huomattavasti 🙂

Oisin halunnut jakaa teille mun lemppari venyttelyvinkkejä kuvien kera, mutta koska se ei tälläkertaa ole mahdollista saatte tyytyä lainattuihin kuviin 🙂

Mulla tulee itsellä pahimmat jumit yläselkään lapojen väliin eikä niitä edes huomaa ennenkuin venytellessä tai treenatessa – kerran oon jopa onnistunut saamaan revähdyksen aikaseksi :/

Kyljet menee helposti jumiin, vaikka ei kylkilihaksia itsessään treenaisikaan – niiden liikkuvuudesta on myös toki hyvä pitää huolta sillä ne mahdollistaa keskirangan liikkuvuutta 🙂
Reiden takaosa ja lonkankoukistajat kannattaa venytellä lähes päivittäin – vaikka ei ajattelis, niin ne vaikuttaa ryhtiin ja selän asentoon! Kireät lihakset vetää selän mutkalle mikä ei oo toivottavaa 🙂
Heh ja tänäänhän on helmikuun vika päivä! Eli Cosmopolitanin Boot Camp loppuu myös. Se ei todellakaan tarkoita sitä että en jatkaisi venyttelyä entiseen malliin, päinvastoin. Tää haaste oli loistava innoittaja siihen, että opin ottamaan venyttelyn osaksi jokapäiväistä rutiinia! Sunnuntaina saatte sitten kuvaa, kuinka ne kämmenet menee (tai siis ei mee :D…) sinne lattiaan 😉

Entisenä selkävaivaisena ja polviongelmaisena olen kyllä kiitollinen itselleni, että opin venyttelyn salat ja pystyn pitämään nykyään kroppaani paremmassa kunnossa. Enää ei pelota niin paljon, että viiskymppisenä ois täysin toimintakyvytön..! 😀

Henkilökohtaista hyvinvointia

Täydellisen vapaa-aamun kaava: aamulenkki ja sen jälkeen nautittu kuninkaallinen aamiainen. Ah autuutta! Jos aamulla on vaan vähänkään enemmän aikaa, käytän sen aina herkkuaamiaisen väsäämiseen – puurokin on kyllä herkkua, mutta niin kovin arkista. Nää on tälläisiä pieniä arjen hemmotteluja, joita harrastan 😉

Ja kuin hyvä fiilis voi olla, kun taas tein henkilökohtaisen juoksuennätyksen – kuus kilsaa yhteen putkeen!! Viime syksynä hehkutin kahta 😀 Vaikka alku tuntui hieman tahmealta ja loppumatkasta oli ihan järkyttävä vastatuuli. Mahtoi ohiajavia autoilijoita naurattaa, kun mä räkä poskella yritän etukenossa päästä eteenpäin.. vaan ei se menoa haitannut – se on sitä sisukkuutta leidit 😀 Niin ja uskokaa tai älkää, mutta sain myös juosta ekat matkat sulalla asvaltilla tälle vuodelle.. hahhh, mahtavaa!

 
 
Parasta on, kun soittimesta tulee joku vanha biisi joka tuo ihania muistoja ja hymyn huulille 🙂
 
Pinkkejä lettuja raejuustolla, puuroa puolukoilla ja muilla höysteillä sekä appelsiini. Luksusta! 🙂

Kävin eilen ihanan Minnan kanssa pelaamassa sulkkista ja vitsi meillä oli kivaa! Oltiin aikoinaan samassa työpaikassa eikä itseasiassa olla nähty sen jälkeen, kun sieltä lähdin.. näin ne yhteiset mielenkiinnonkohteet vaan ajaa ihmisiä yhteen 🙂 Meillä oli kyllä loistavia keskusteluja, mitäs muutakaan voi odottaa kun kaks samasta asiasta inspiroitunutta tuppisuuta laitetaan samaan paikkaan? 😀

Minnan näkeminen ja meidän keskustelut muistutti mua yhdestä tärkeimmästä asiasta, johon meidän hyvinvointi perustuu. Henkisestä hyvinvoinnista. Nykyään keskitytään niin paljon fyysiseen olemukseen ja habitukseen, että helposti oma henkinen hyvinvointi unohtuu, mikä on musta tosi surullista. Varsinkin nuorten tyttöjen kohdalla, sillä oikeasti ihmismieli on tosi hauras ja altis kaikille vaikutuksille..niille hyville ja pahoille.

Vielä kun oltiin Minnan kanssa samassa työpaikassa mä saatoin tulla töihin suoraan jatkoilta edellisen illan meikit naamassa ja naurattaa päivät työkavereita mun känni- ja krapulakertomuksilla. Jälkeenpäin kun miettii, elin silloin tosi onnetonta aikaa – ulospäin annoin itsestäni tietysti aivan toisenlaisen, vahvan ja voittamattoman, kuvan.. mun elämähän oli tosi siistii!

WAPPULOUNAS ’11 – no memories, no hard feelings. Tää tais olla joku kuuden päivän känniränni 🙂

Oikeasti olin onneton, vihainen itselleni. Jouduin tekemään henkisesti rankan päätöksen ja luopumaan isosta osasta mun elämää niihin aikoihin. Sen luopumisen myötä mun elämästä katosi intohimo ja tilalle syntyi suuri aukko. En tiedä oliko alkoholi syy vai seuraus, mutta seuraava ajanjakso meni aikamoisessa huurussa eikä mua kiinnostanut pätkääkään oma hyvinvointi, jopa mun koti näytti ihan hirveältä kun en jaksanut edes siivota.

Nyt vasta tajuan, että monen vuoden ajan rankaisin itseäni tekemästäni päätöksestä – ja aivan turhaan. Olin itselleni vihainen ja hain muiden ihmisten hyväksyntää jatkuvasti, olin riippuvainen niistä ja halusin miellyttää kaikkia – se oli henkisesti tosi raskasta. Olin holtiton ja aivan täysin epätasapainossa. Jos tein jotain ”nautinnollista” rankaisin siitä aina itseäni, en sallinut itselleni oikeastaan mitään – sillä enhän mä ollut sitä ansainnut, mähän olin huono ihminen.

Vasta kun opin hyväksymään tosiasiat ja tajusin, että päätös jonka tein oli oikea ratkaisu vaikka en olisi asioiden niin halunnutkaan menevän, opin pikkuhiljaa antamaan itselleni anteeksi. Aloin nauttimaan elämästä ja hyväksymään itseni. Tää kaikki tapahtui pikkuhiljaa ja aivan huomaamatta.

En ole enää epävarma ja arka. Sen tytön tilalla on utelias, avoin, rohkea ja mielipiteitä omaava nuori naisenalku. Mä en kaipaa enää muiden hyväksyntää. Mitä sillä on väliä mitä muut ajattelee, kun itse nautin siitä mitä teen ja miten elän – se on vain ja ainoastaan mun asia ja jos se ei jotakuta miellytä, se ei ole multa pois. Mulla ei ole enää tarvetta miellyttää muita eikä mua haittaa, vaikka kaikki eivät musta pitäisikään. Mä pidän itsestäni, eikö se ole tärkeintä?

Tänään – juuri äsken. Vapaaehtoisesti koulutukseen lähdössä vapaapäivänä, hurjaa!

Kun henkinen hyvinvointi on kohdallaan, tulee muutkin terveyden osa-alueet balanssissa mukana. Nykyään pidän itsestäni huolta, koska arvostan kroppaani ja itseäni niin paljon, että en halua kohdella sitä huonosti. Aikoinaan saatoin rääkätä itseäni salilla, koska mun täytyi polttaa kalorit, jotka olin kolmen päivän putken aikana juonut.. siitä oli nautinto kaukana.

Viime keväänä laihdutin koko kevään, koska meillä oli tyttöjen kanssa tiedossa hauska bilereissu kesän korvilla. Laihdutin eli söin käytännössä puuroa, kasvissosekeittoja ja maitorahkaa – kaiken tämän kulutin tietysti salilla ja aamuisilla juoksulenkeillä, jotka oli täyttä pakkopullaa.. Kiusasin itseäni ja tein sen aivan vääristä syistä. En tehnyt sitä itseni vuoksi, vaan sen vuoksi että olisin muiden silmissä paremman näköinen. Arvatkaa kuinka pahantuulinen ja onneton olin koko kevään? Kuinka pysyviä tuloksia sain aikaiseksi? Ja että oliko se kaikki sen arvoista? No ei ollu ei..

Se aukko minkä se intohimon katoaminen loi aikoinaan on nyt täyttynyt uudella intohimolla. Tuntuu hassulta kirjoittaa tämä, mutta sen aukon täytin minä itse 🙂 Ja nyt kun miettii, niinhän sen pitäisi ollakkin. Jokaisen tulisi elää itselleen – ei mitään, eikä ketään muuta varten.

Musta on ihanaa, kun nykyään mun ei pidä tehdä mitään. Mun ei pidä herätä aamulla aikaisin, vaan mä automaattisesti teen sen.. eikä mun pidä treenata sillä se on osa mun jokapäiväistä rutiinia saada itselleni energiaa ja mieli virkeäksi. Terveellisesti syömistäkään ei tarvi pohtia, sillä se tulee luonnostaan.

Tää on mun elämää ja arkea, tästä mä nautin.
Toivottavasti säkin nautit omastasi, elitpä sen millä tyylillä tahansa 🙂