Viileä vinkki kahvinystäville!

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on on/off -rakkaussuhde kahvin kanssa. Tai ehkä paremminki viha-rakkaussuhde? Se maistuu ihanalle ja vaikka tiedän pärjääväni myös ilman sitä, niin jotenkin en vaan halua luopua siitä.... vaikka se saakin mut käymään ylikierroksilla, liikaa juotuna tekee huonon olon ja nostaa mun pittan pilviin, minkä seurauksena mun koko maailma saattaa räjähtää sekunnissa. Onneksi kuitenkin vaan hetkelliseksi 😉 Voitte siis varmaan kuvitella, miten ristiriitaiselta aamukahvista nauttiminen tuntuu.

Onneksi tänä kesänä, näiden helteiden keskellä löysin pelastukseni joka kulkee nimellä cold brew coffee. Oon kyllä aiemminkin nautiskellut sitä aina silloin tällöin, mutta koskaan aiemmin se ei oo kolahtanut näin ja nykyään teen sitä jopa töihin odottamaan seuraavaa aamua jossa oon kiltisti jakanut tätä mustaa kultaa muillekkin – menestyksellä! Eräs kahviaddikti ihastui makuun ja kertoi sen muistuttavan Baileysiä, hah!

COLD BREW COFFEE
5 kukkurallista ruokalusikkaa kahvia, n. 70g
9 dl vettä
+ 6 tippaa vaniljasteviaa
+ jääpaloja
+ kauramaitoa

Mittaa kahvi ja vesi pressopannuun tai kannuun, sekoita ja sulje kannella/kelmulla. Nosta vähintään 10 tunnin ajaksi jääkaappiin tekeytymään. Aamulla voit halutessasi sekoittaa valmiiseen cold brew kahviisi vaniljanmakuista steviaa (tai erikseen vaniljaa ja steviaa!) sekä kauramaitoa, jolloin saat juomasta lattemaisen. Suosittelen ehdottomasti nauttimaan jääpalojen kanssa!

Cold brew kahvin voi nauttia siis sellaisenaankin, ilman vaniljaa, makeutusta tai kauramaitoa, mutta mulle ne on elementtejä jotka tekee juomasta todellisen herkun. Mustana nautittuna cold brew on myös ihana makuelämys, sillä yön yli tekeytyneessä kahvissa maku on paljon aromikkaampi ja vivahteikkaampi! Siksi se kannattaakin tehdä laadukkaaseen luomukahviin.

Ihanaa viikonloppua,
<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

Puolimaraton, jota en tule juoksemaan

Keväällä puhkuin intoa puolimaratonista, jonka olin päättänyt juosta tulevana syksynä. Päätin, että juoksen sen ja asetin tavoitteeksi päästä maaliin kahdessa tunnissa! Olin motivoitunut ja halusin todistaa itselleni, että pystyn siihen.Mutta sitten mun silmät avautuivat. Tajusin, että juoksu on todella kuormittavaa ja raskasta, ja saa mun kropan jumiin tosi pahasti. Harjoittellessani puolikasta varten tajusin, ettei mun kroppa oo vieläkään täysin palautunut mun vanhoista vammoista ja esimerkiksi mun pohkeet ja penikat oli edelleen ”kestotukossa”, ja tilannehan luonnollisesti pahentui aina juoksemisen jälkeen.

Pohkeet ja penikat oli oikeastaan ainoat, jotka oireili kivuliaasti, mutta silti se outo tunne kropassa ei jättänyt mua rauhaan. Eikä ihme – nimittäin lantionpohjan fysioterapian yhteydessä Annakaisa huomasi, että mun toinen jalka tekee enemmän kuin toinen ja se luonnollisesti vaikutti myös mun juoksuasentoon.

Se oli ehkä se viimeinen niitti.

Vaikka kuinka haluaisinkin juosta ja päästä tavoitteeseeni, niin onko sitä järkevää tehdä rikkinäisellä keholla? Eikai kukaan lähde ajamaan satojen kilometrien matkaakaan autolla, josta meinaa pudota rengas?

Sen vuoksi mä nöyrryin ja myönsin itselleni, että nyt ei ole juoksun aika. Tavallaan oon pettynyt, mutta toisaalta tosi ylpeä itsestäni. Mun ego koki ehkä isoimman kolahduksen, sillä se olisi tietysti halunnut päästä näyttämään kaikille mistä mut on tehty! Mutta keho kiitti ja tuntuukin nyt paremmalta kuin aikoihin – ja siitä on kiittäminen myös pidempää treenilepoa ja säännöllistä hierontaa, joka on ollut kaikkea muuta kuin nautinnollista.. Nyt oonkin juoksemisen sijaan keskittynyt taas sen tasapainoon löytämiseen. Kehon huoltamiseen ja fiksusti treenaamiseen, heikkouksien vahvistamiseen. Viimeisin vamma kun ei ole edes vuoden vanha, ja koska mitään sen ihmeellisempää kuntoutusta en oo sen parantumisen eteen tehnyt, niin ei liene ihmekkään että kroppa on vähän vinksallaan..?

Tosin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Ja oon itsestäni niin ylpeä, että pystyin astumaan egoni yli tän asian kanssa ja tekemään sen itselle oikeasti parhaan ratkaisun.

Energistä viikkoa,
<3 Aino

PSST… Postauksen kuvat on muuten syksyn 2016 Ruskamaratonilta, toistaiseksi mun ensimmäiseltä puolikkaalta 🙂


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto