Keho ja mieli tottuvat – silti ei tarvitse tyytyä pahaan oloon

Kaikilla meillä on aikoja, jolloin ollaan vähän eksyksissä. Eksyksissä sen oikeasti tärkeimmän asian ääreltä: oman hyvinvointimme.

Eksyminen on harvoin kenenkään vika, vaan monen sattuman summa, inhimillinen hairahdus. Kiireen, surun, mullistavien elämänvaiheiden, saavutusten perässä juokseminen, huonot ihmissuhteet, ahdistava koulu/työyhteisö ja muiden laittaminen itsensä edelle on ainakin itselle tuttuja tilanteista, jolloin oon eksynyt omalta polultani.

Ne on ollut sellaisia hetkiä ja ajanjaksoja, jolloin se kurjakin tilanne on alkanut tuntumaan niin tutulta, että oon alkanut pitämään sitä oikeana. Mukautuminen on yksi ihmisen hienoimpia ominaisuuksia. Me mukaudutaan helposti olosuhteiden vaatimuksien mukaan ja ystäväpiirien muuttuessa monesti myös miellyttääksemme heitä – asioiden juuressa ei siis aina ole paha, vaan joskus ihan viaton ajatus joka saattaa pikkurillin sijaan viedä koko käden mennessään.

Olen itsekkin jättänyt kerran jos toisenkin hyvät yöunet ja aamutreenin välistä, koska olin nautinnonhaluisuudessani ja ulkopuoliseksi jäämisen pelossa lähtenyt yöelämän hurmokseen.

Olen laiminlyönyt omaa ravitsemustani, koska olen juossut kuin juoksupyörässä suorittaen elämääni.

Olen sättinyt itseäni jatkuvasti, koska minut on saatu tuntemaan etten ole tarpeeksi hyvä.

Olen minimoinut yöunet, jotta olen saanut päivän maksimoitua tehokkaasti käytetyt tunnit.

Ja näitä riittää. Kaikissa edeltävissä tilanteissa – alkoholinhuuruisena bile-eläimenä, työnarkomaanina, muiden lyttäämänä ja treenihulluna – on ollut aina sama juttu: olen unohtanut, kuinka hyvältä musta oikeasti voisi tuntua. Kaikki on alkanut tuntumaan niin normaalilta, ettei siinä oo edes itse tajunnut tekevänsä mitään hassusti, vaikka läheiset onkin huomanneet hälytyskellojen soivan jo pidemmän aikaan.

Mielen voima onkin ihan valtava. Niin valtava, että jos me halutaan jonkin tuntuvan oikealta me oikeasti aletaan uskomaan siihen.

Kun aikoinaan treenasin vähintään kymmenen kertaa viikossa, olin niin älyttömän ylpeä itsestäni että mun mielen voima sai mut jatkamaan – kunnes keho alkoi pistämään kapuloita rattaisiin. Ja niin siinä yleensä käykin: jos me ei itse ymmärretä omaa parastamme, peli vihelletään poikki jotenkin muuten.. siitä on itsellä kokemusta kahden murtuneen jalan verran.

Yleensä sitä vasta jälkeenpäin sitä näkeekin sen oman reitin selkeästi. Missä hairahtui polulta ja mitä kiveltä piti pudota, jotta alkoi kaivata takaisin omalle polulleen.
Se voima mikä meidän sisällä on on ihan uskomaton ja sillä saa aikaan niin paljon hyvää, kunhan sen vaan osaa valjastaa oikein. Omaksi parhaakseen, eikä muiden hyödyksi. Sen löytämiseksi mulla on yksi toimiva työkalu, jota oon käyttänyt jo vuosia: nimittäin kyseenalaistaminen.

Kyseenalaistamalla omia valintoja ja mikä tärkeintä – olemalla itselleen rehellinen – on helpompaa löytää takaisin oikealle polulle. Se ei tosin aina ole helppoa ja vaatii joskus uhrauksia, toisinaan hyppyä tuntemattomaan.

Joskus täytyy luopua jostain vanhasta, saadakseen tilalle jotain hyvää.

Ja jos multa kysytään, niin mun mielestä se on suunta mihin elämässä kannattaa pyrkiä. Nautiskellen ja kaikesta pienestäkin iloiten!

<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto

——————————

Tämä postaus on osa hyvinvointisisällöntuottajien #aitohyvinvointi -kamppanjaa. Tavoitteemme on on innostaa kohti aitoa hyvinvointia, lisätä inhimillistä otetta elämään sekä itsensä kunnioittamista ja ajatusta siitä, että liikunnan ja hyvinvoinnin tavoittelun pitäisi tuoda lisää energiaa, ei viedä sitä. Mukana on muitakin hyvinvoinnista ja terveydestä sisältöä tuottavia. Tsekkaa siis muidenkin hyvinvointisisällöntuottajien sivut, kanavat ja blogit ja ota seurantaan #aitohyvinvointi sekä #hyvinvointisisällöntuottajat

Adama Sofia

Vastaisku ankeudelle

Monna treenaa

Veera Malmivaara

Coaching Kira

Lagom Health

Hilla Stenlund

Super Fit Me

Endorfiinikoukussa

Philia

Anna-Maria K

Puhu muru

Rakkaudella Karita

Monas daily style

Naprapaatin vaimo

Leeni Viio

Ann&Ann

Viileä vinkki kahvinystäville!

*Sisältää mainoslinkkejä

Mulla on on/off -rakkaussuhde kahvin kanssa. Tai ehkä paremminki viha-rakkaussuhde? Se maistuu ihanalle ja vaikka tiedän pärjääväni myös ilman sitä, niin jotenkin en vaan halua luopua siitä.... vaikka se saakin mut käymään ylikierroksilla, liikaa juotuna tekee huonon olon ja nostaa mun pittan pilviin, minkä seurauksena mun koko maailma saattaa räjähtää sekunnissa. Onneksi kuitenkin vaan hetkelliseksi 😉 Voitte siis varmaan kuvitella, miten ristiriitaiselta aamukahvista nauttiminen tuntuu.

Onneksi tänä kesänä, näiden helteiden keskellä löysin pelastukseni joka kulkee nimellä cold brew coffee. Oon kyllä aiemminkin nautiskellut sitä aina silloin tällöin, mutta koskaan aiemmin se ei oo kolahtanut näin ja nykyään teen sitä jopa töihin odottamaan seuraavaa aamua jossa oon kiltisti jakanut tätä mustaa kultaa muillekkin – menestyksellä! Eräs kahviaddikti ihastui makuun ja kertoi sen muistuttavan Baileysiä, hah!

COLD BREW COFFEE
5 kukkurallista ruokalusikkaa kahvia, n. 70g
9 dl vettä
+ 6 tippaa vaniljasteviaa
+ jääpaloja
+ kauramaitoa

Mittaa kahvi ja vesi pressopannuun tai kannuun, sekoita ja sulje kannella/kelmulla. Nosta vähintään 10 tunnin ajaksi jääkaappiin tekeytymään. Aamulla voit halutessasi sekoittaa valmiiseen cold brew kahviisi vaniljanmakuista steviaa (tai erikseen vaniljaa ja steviaa!) sekä kauramaitoa, jolloin saat juomasta lattemaisen. Suosittelen ehdottomasti nauttimaan jääpalojen kanssa!

Cold brew kahvin voi nauttia siis sellaisenaankin, ilman vaniljaa, makeutusta tai kauramaitoa, mutta mulle ne on elementtejä jotka tekee juomasta todellisen herkun. Mustana nautittuna cold brew on myös ihana makuelämys, sillä yön yli tekeytyneessä kahvissa maku on paljon aromikkaampi ja vivahteikkaampi! Siksi se kannattaakin tehdä laadukkaaseen luomukahviin.

Ihanaa viikonloppua,
<3 Aino


Päivittäistä inspiraatiota ja oivalluksia mun muissa kanavissa:
IG @makelaino
FB RAWinto