Tasapainoista treenaamista

Olin juuri viisi päivää treenaamatta ja se oli mulle oikeastaan aika pitkä aika ja siinä samassa havahduin, etten oo ainakaan viiteen viikkoon kirjoittanut sanaakaan omasta treenaamisestani! Rupesin miettimään miksi nää jutut on tippuneet pois mun kirjoituksista, vaikka tekeminen itsessään ei oo kadonnut minnekkään mun arjesta – vaan oikeastaan päin vastoin, ottanut ehkä isompaa roolia sillä oon alkanut nauttia hommasta entisestää viime aikoina 🙂

Blogin ensimmäisinä vuosina julkaisin treenipäiväkirjoja ja fiilistelin treenijuttuja jatkuvalla syötöllä, mutta nyt se ei oo jostain syystä tuntunut kovinkaan luonnolliselta. Tai samalla tapaa merkitykselliseltä? Mulla ei oo ollut oikeastaan minkäänlaisia tavoitteita tai projekteja treenaamisen suhteen, vaan oon oikeastaan nauttinut tekemisestä ja antanut hyvän fiiliksen viedä mennessään 🙂

Reissussa: yksin vai yhdessä?

Tää tapa onkin ollut mulle paljon palkitsevampaa, kuin mikään muu pitkään aikaan. Poikkean treeneihin aina matkalla töistä kotiin ihan vaan siksi, että se on parasta mitä voin mun mielelle antaa päivän jälkeen! Me hikoillaan, nauretaan, tsempataan ja välillä ehkä vähän voivotellaankin treenin hirveyksiä yhdessä, mutta kuitenkin hyvässä hengessä.

Just nyt treenaaminen tuntuukin musta todella hyvältä ja musta tuntuu, että saan itsestäni tosi paljon irti! Käyn ohjatuissa treeneissä ja musta onkin ihan parasta, kun joku muu suunnittelee ja ohjelmoi kaiken mun puolesta – mun ei tarvi kuin raahautua paikalle, laittaa aivot narikkaan ja yks kaks mulla onkin jo hiki pinnassa 😀 Yllätyksekseni yksin tekemisen sijaan oon nauttinut tosi paljon yhdessä treenaamisesta ja toisten tsempin avulla oonkin vienyt itseäni yhä uudelleen ja uudelleen oman mukavuusalueeni yli. Ja se on ihan parasta! Se fiilis, tsemppi, riemu ja onnistuminen.

Ja sekin, että uskaltaa yrittää vaikkei onnistuiskaan – sekin on jo sata kertaa parempi kuin tekemättä jättäminen 😉 

Itseasiassa tässä alkuvuoden aikana oon tehnyt kolme uutta henkilökohtasta enkkaa ja oppinut jopa pari uutta taitoa, joiden kanssa oon aiemmin taistellut jo pitkään! Eli ilmeisesti tälläinen rentokin ote voi tuottaa tuloksia, vai? 😉

Tällä hetkellä en ota treenaamisesta mitään paineita, vaan käyn hikoilemassa ja pitämässä hauskaa aina miten muilta menoiltani ennätän. Joskus se on kahdesti viikossa, joskus viidesti – ja musta on ihanaa etten suhtaudu siihen mitenkään pakkomielteisti! Teen treeniä omilla ehdoillani kroppaani kunnioittaen, enkä toisin päin. Ja jos kaverit pyytää lauantaina ulos, niin en pode morkkista jos sunnuntaista tulee suunnittelematon lepopäivä 😛

Loppu- ja alkuvuoden aikana oonkin löytänyt omasta mielestäni hyvän balanssin treenaamisen suhteen, ja tekeminen on tuntunut tosi hyvältä. Jos kroppa on tuntunut väsyneeltä niin treenit on usein vaihtunut rentoon kävelylenkkiin hyvässä seurassa tai kevyeen joogasessiioon omassa olohuoneessa. Päätön tekeminen kun ei tuota tuloksia eikä oo edes hauskaa, vaikka tiedän että teen välillä itsekkin liikaa – siis jos haluaisin optimoida kehitykseni 😉 – mutta rehellisesti sanottuna just nyt mä en halua. Mä haluan pitää hauskaa ja nauttia liikunnan ilosta, sekä hyvästä fiiliksestä mikä meillä on treeneissä!

On-running cloudsufer

Onko sulla jotain tavoitteita liikunnan suhteen? Jos on, niin ota ihmeessä sen kanssa osaa meidän #ilokiertoon -hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa voit pelkkien omien somejuttujen avulla osallistua mukaan 🙂 Itse keräsin ensimmäisen kilometrin omaan pottiini tänään, joten kannattaa seurata meininkiä instagramissa @makelaino!

PS. Parasta tänään oli ehdottomasti treeni! Viiden päivään treenilevon jälkeen kunnon sykerääkki, ja yhtäaikaa tuntui todella pahalta ja ihan mielettömän hyvältä, hahha 😀 

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa

Salainen paheeni ja vähän muutakin

Bongasin kaimani Ainon blogista kaverikirja -postauksen ja musta se oli niin kiva, että päätin tässä kotimatkan ratoksi tehdä sellaisen itsekkin! Vähän tälläinen kevyempi juttu näin eilisen paastopostauksen jälkeen, haha 😉

Nimeni on Aino

Jotkut tosin kutsuvat minua Aikuksi, Aipeksi ja toisinaan Sottapytyksi

Olen syntynyt vuonna 1991

Lapsuuskotini langallinen numero on 088167313

Pienenä olin varma, että minusta tulee isona aika monikin asia.. opettaja, eläinlääkäri, asuntoautossa asuva poliisi, koirankasvattaja, kotiäiti ja mitä näitä nyt oli 😀

Mutta isona minusta tulikin inspiraattori, kirjailija, ravintointoilija ja hyvinvoinnin edistäjä 🙂

Täydellinen puoliso rakastaa mua just tälläisenä kun oon, saa mut haluamaan kehittyä ja kasvaa yhdessä sekä inspiroi mua olemaan parempi ihminen. Sit ois kiva bonus, jos se tykkäis myös koirista, siivoamisesta ja matkustelusta 😀

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen mä opiskelisin! Maailmassa on niin paljon siistejä asioita joista haluan tietää ja kuten tiedätte – mun tiedonjano on loputon 😛

Harrastan tällä hetkellä säännöllisesti crossfittiä ja avanossa käyntiä, niiden lisäksi luen, kokkailen, joogailen ja puuhastelen keittiössä.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä yleensä tän hetken kuumimpia hittejä ja tietty kultasia klassikoita, kuten Gimmelin Roviolla!

Noloin teeveeohjelma josta pidän on varmaan Sohvaperunat, mutta se on oikeasti ihan loistava!

Bravuurini keittiössä on ehottomasti muikut! Namnam 🙂

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun katson Klik! -elokuvan. Se kohta jossa isä on kuolemaisillaan saa mut itkemään aina. Siis ihan aina 😀

Lapsuuteni lempilelu oli ehdottomasi Lassie pehmolelu!

Salainen puheeni on taatelit, joita saatan syödä laatikollisen kerrallaan 😀

Eikun se ihan oikea salainen paheeni – okei mä tunnustan, luomupunaviini!

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut.. ai vain yksi? Jos jokin asia tuntuu hyvältä, tee se. Jos ei, niin älä. Intuitio kyllä johdattaa meitä juuri sinne minne meidän pitää mennä ja kaikki asiat tapahtuu juuri silloin, kun niiden on tarkoitus tapahtua 🙂

PS. Parasta just nyt on perhe, ruoka ja hetki omaa aikaa. Mites sulla?

Seuraa blogia: Facebookissa / Bloglovinissa / Instagramissa